Hanke hyödyntää käytäntöteorioiden alaan (practice theories) lukeutuvaa käytännöllisen toiminnan viitekehystä, jonka rakentamiseen Marja-Liisa Trux on osallistunut. Se valaisee tutkittavaa toimintaa osallistujien omasta näkökulmasta ja puhuu heidän kieltään. Se auttaa heitä orientoitumaan muuttuvalla kentällä, jossa toiminnan sisäiset hyvät (mikä tanssimisessa on hyvää ja arvokasta) ovat vaarassa korruptoitua ulkoisten hyvien (raha, maine, vaikutusvalta) kasvavan roolin vaikutuksesta.
Vahva toimija kykenee käyttämään ulkoisia hyviä välineinä sisäisiä hyviä tavoitellessaan, eikä päinvastoin. Hän ei lannistu eikä vetäydy ajallemme tyypillisen markkinallisuuden edessä, vaan kykenee artikuloimaan tavoitteensa ja vaatimaan myös muilta toimijoilta avointa ja perusteltua päätöksentekoa. Hänellä on oman toimintakenttänsä omintakeinen kieli hallussa, eikä hän hämmenny muiden kenttien kielipelivaikutteista.
Sisäisille hyville on eri tanssikulttuureissa eri muotoja, joita hanke tutkii ja auttaa sanoittamaan. Se tarjoaa nykytyöelämässä harvinaista tilaa ja aikaa tarkastella omaa ja toisten tekemistä ‒ tanssikulttuuria ‒ käytännöllisenä toimintana. Siten se luo kentälle monimuotoisuutta ja luovuutta tukevia käytänteitä. Osallistujat pääsevät myös harjoittelemaan tanssista puhumista itselleen, toisilleen ja sidosryhmille tavoilla, joita he tarvitsevat erilaisissa ja uusissa asemissaan tanssin kentällä.
Kehittämistyön resursseina ovat Isto Turpeisen kehittämä raakalauta-työtapa, jota on käytetty taiteellisessa ja taidekasvatuksen tutkimuksessa. Työtapa luo tilaa kokemukselliseen oppimiseen, jossa kokemuksen kuvaaminen tapahtuu monikanavaisen, myös ei-sanallisen ilmaisun kautta. Työhön kietoutuu muut laadulliset tutkimus- (multimodal) ja kehittämismenetelmät. Alkuvaiheessa kenttätyöhön nivoutuu appreciative inquiry. Hankkeen tutkimuksellinen osuus kuvaa todellisuutta ja palvelee kehittävää osuutta, joka puolestaan muokkaa käytänteitä, yhdessä kentän toimijoiden kanssa.
Tanssin hyvä 